Boston, Beach and Baseball (ja ehkä jotai muutaki)

Vihdoinki ehin taas kirjottaa tätä, on ollu nii paljo tekemist ettei oo ollu aikaa istuu koneel. Mut oltii siis viime perjantaina Bostonis, joka on iha sika ihana kaupunki! Meiä piti herää jo joskus viiden jälkee, ku sinne kestää ajaa 3 tuntii. Sit kävi viel nii hienosti, et meiän luokan piti mennä viimesellä bussilla, mut kappas vaan, eihä siellä ollu enää yhtää bussia jäljellä. Ooteltii siinä sitte tunti et saatii bussi. Ei se silllee ees ollu paha, meil oli hauskaa ja näi. Ku sitte päästii vihdoi Bostonii ni mentii kattomaa toisen suomalaisen tytön Jennin kans oliko muut suomalaiset viel oottamas meit ku oltii näi paljo myöhäs. No ei ne ollu, ni lähettii sit kahestaa kohti sellast näköalatorni juttuu. Mun suunnistustaidot tuntien ni lähettii tietysti heti ensiks väärää suuntaa, mut huomattii se kyl onneks aika nopeesti. Sielt tornist oli mahtavat näköalat! Boston on tosi hassu kaupunki ku siel on sekä kaikkii puistoi, kukka-asetelmii, ja sellasii hienoi vanhoi taloi vähä niinku Helsingis, mut kumminki pilvenpiirtäjii siel seas.

                                                                                   Tavattii sit siel tornissa kaks muuta suomalaist tyttöö, jotka oli Lukasin,Niklasin,Ivanin (saksalaisia) ja Ramiron (espanjalainen) kanssa. Ne oli menossa kattomaa Harvardia ja me lähetii sitte niide mukaa. Varsinaisesti se nyt ei ollu mitenkää kauhee kummone paikka, mut ainaki voin sanoo et oon käyny siel. Sitä paitsi tona päivänä oli tuskallisen kuuma, joku yli 40 astetta, ni se ulkona olemine oli vähä niinku ei nii kauhee mielyttävää. Harvardin jälkee mentii vahingos syömää sellasee iha hulluu ravintolaa, jossa tarjoilijat heittelee vaa pöytää aterimet ja servetit, laittaa asiakkaille sellaset ´´hienot´´ hatut ja ruokalaput yms. Just sellane paikka josta ajattelee et niitä voi olla vaa Jenkeissä. Ja joo, aikalailla tähän se päivä meni. Oli meiä tarkotus tehä muutaki, mut meni aikaa erinäisii metrosähläyksii ja muuhu sellasee. Mut oli tosi hieno päivä!

 Sunnuntaina mentii retkelle semmoselle järvelle, joka näi suomalaisen silmin ei kyllä mitenkää kauhee ihmeelliseltä näyttäny.Musta meillä on Suomessa iha samanlaisia. Mut ei se mitää, oli silti kivaa, vuokrattii sellane kanootti, otettii aurinkoo ja chillattii. Yhtää kuvaa ei tullu otettuu, mut matkamuistoks tarttu ihanan punaset jalat. Enkä todellakaa ollu ainoo. Se oli tosi hassuu, ku ei sinä päivänä ees tuntunu mitenkää erityisen kuumalta tai mitää..

Sitte oltii maanantain kattomassa paikallisen baseball joukkueen Lake Monstersien peliä. Yllättäen siinäki kesti ikuisuus ennenku ne pääs pelaamaa, ku siel sato eikä ne voinu pelaa sillo. Sillo ne veti kaikkii viihdytys ohjelmanumeroita jotka oikeestaa oli paljo viihdyttävämpiä ku se ite peli, joka ei varsinaisesti kiinnostanu mua tippaakaa ku en tajunnu siitä mitää. Mut oliha se tottakai kokemus seki.

Sokerina pohjalla, ni meillä oli tiistai iltana sellane hypnoosishow, jota tuli pitää joku hypnosityyppi. Ku se sitte iha aluks sano et kaikki vapaaehtoset jotka haluis hypnotisoitaviks ni tulis rinkiin ja se sit valitsis niistä ne jotka ´´pystyy keskitymään parhaiten´´, ni olihan se pakko mennä ainaki yrittämää. Siinä sitte tehtii joku ihme käsi hommeli, jossa kai piti käydä nii et kädet ei liiku, mut kyl mul vaa liikku. Jostai syystä se sitte valitsi mut yheks niistä jotka pääs hypnotisoitaviks lavalle. Tää kuulostaa varmaa vähä omituiselta, mut mä en iha itekkää tiiä et olinko mä sit hypnoosissa vai en, mutta kyllä mä muistan iha hyvin mitä siellä tapahtu, toisin ku jotkut muut. Mut toisaalta en mä iha täysissä järjissänikää oo selvästikkää ollu, ku mä tein kaiken mitä se mies sano iha ilma minkäälaista ongelmaa. Siis kiljuin, tanssin, lypsin lehmää, leikin kultakalaa yms ihan täysillä. Ja en kyllä normaalisti todellakaa tekis noita juttuja, ni en sitte tiiä et sekosinko mä iha muute vaa vai olinko mä sitte jossai hypnoosissa. Varmastikki kaikkien suureks harmiks, ni mulla itellää ei oo kuvii tästä, mut en kyllä ihmettelis jos jostai facebookist löytyis..

Mut enää yks päivä jäljel tääl leiril! On sillee haikeet fiilikset ku tietää ettei nää näit kaikkii ihmisii välttämät enää ikinä. Ja meil on ollu iha sika paras luokka ja meiä luokanvalvoja Fay on kans nii paras. Me tehtii sille sellane video muistoks meistä, ja me kaikki sanotaa siinä et kui ihana se on. Mut tavallaa oon kyl kans tosi innoissani et pääsen sinne perheeseen. Vähän mua kyl hermostuttaa ku pitää vaihtaa konetta Atlantassa. Eiköhä se kuitenki iha hyvi mee..toivottavasti..kirjottelen sitte taas jos ja kun oon vihdoinki Alabamassa :)