Lähtötunnelmia

Huomenna se lähtö sit vihdoin on. Sitä on odotettu pitkään ja hartaasti ja nyt se sit on yhtäkkii täs. Aika salakavalasti se kaikki aika vaa kulu, tuntuu et viel vähä aika sitte lähtöön oli monta kuukautta. Sitä on jotenki tosi vaikee uskoo, et nyt sitä on vihdoinki lähössä. Ja et ei oo oikeesti tulos takasi vuotee. Oon mä kyl tosi innoissani lähössä, mut jännittää kyl myös ihan sikan! No, pitäkää peukut pystyssä et kaikki sujuu hyvi!

Viimeset päivät on sähläty laukkujen, tuliaisten ynnä muiden valmisteluiden kans. Tosiaanki ku tulin Portugalista takasi vasta keskiviikkona, ni vähän mietitytti miten tässä ehtii, mut hyvin on aika riittäny. Kuhan en unohtas mitää elintärkeetä ni oisin tyytyväinen. Niistä tuliaisista voisin kertoa, että mukaan lähtee suomi kirja perheen isälle, marimekon pyyhkeitä tytöille, marimekon patakintaat äidille, pussi mariannei ja Fazerin parhaita sekä tietysti salmiakkia.Fazerin sinistä ois muute ollu kiva viedä mut pelkään vähä et se sulaa ennen ku ehtii perille. Olis vähän noloa antaa sulanu suklaalevy..

Oon siis lentämässä huomenna Reykjavikin kautta Bostoniin ja sielt sit leirille Vermontiin, Norwichin yliopiston kampukselle. Vermont on siis osavaltio ihan pohjosessa Kanadan rajalla, mikä on sille kyl kiva  ni näkee sitäki puolta Jenkeistä. Varmaan eroo Alabamasta melkosesti. Sinne tulee yhteensä 400 leiriläistä, mikä kuulostaa aika paljolta. Suomen lisäks tulee vaihtareita Tanskasta, Saksasta, Italiasta, Alankomaista, Norjasta, Espanjasta, Ruotsista ja Sveitsistä. Innoissani ootan kyl tota leiriiki, tulee varmasti olee hauska kokemus. Niinku toivottavasti täst vuodest kokonaisuudessanki. Mut täst se lähtee. Hei hei Suomi, Jenkit täältä tullaan! Vilkutan teille sit koneesta!